Hyväksyvän tietoisen läsnäolon kurssi, Mindfulness

Hei vaan!

Silloin kuin minun viimeksi piti julkaista blogissa, minä annoin aikaa vain itselleni. Olin tuona päivänä mukana osallistumassa Mindfulness kurssille.  Olin kuullut menetelmästä jo aiemmin. Olin kokeillutkin kehoharjoituksen juuri kolme viikoa aikaisemmin. Lähdin siis vähän tietäen, avoiminmielin. Kurssin ohjaajana oli Veli-Pekka Mälkiäinen, Ceesto nimisestä yrtityksestä. Hän oli tavallinen suomalainen mies, joka oli hypännyt oravanpyörästä tähän niin unenomaiseen maailmaan. Salissa meille kaikille oli varattuna lampaantalja, filtti ja sellainen ihana iso nappula tyyny. 

Meitä oli koko salillinen ja meitä yhdisti kaikkia tämä hektinen, stressaava ja moneen suuntaan vetävä työelämä ja sen vaatimukset. Suorittaminen ja aikataulutus korostui lähes kaikkien puheissa. Itse ajattelin saavani apuja hetkessä elämiseen sekä tietysti vinkkejä omaan työhöni vietäväksi. Mindfulnessista voi saada apua keskittymiskykyyn ja stressinhallintaan. Sen avulla on saatu apua kivunhoitoon ja univaikeuksiin. Tarkoitus on elää tässä hetkessä, ei miettiä mennyttä, eikä murehtia tulevaa. Minä huomaan jatkuvasti tekeväni molempia. Hyväksyvässä tietoisessa läsnäolossa ei ole tarkoitus poistaa tai kieltää ongelmia ja ajatuksia, vaan oppia hyväksymään ne tuomitsematta ja arvostelematta. Tarkoitus olisi antaa ajatusten ja tunteiden tulla ja mennä takertumatta niihin. 

Teimme useita harjoituksia, joita voi helposti toteuttaa myös kotona. Tarvitset vaan itsekkäästi sen oman ajan. Harjoitukset kestivät muutamasta minuutista puoleen tuntiin. Perehdyimme myös tietoiseen syömiseen. Kuten kaikki tiedämme, ruokailuhetki ei yleensä keskity siihen olennaiseen eli maisteluun ja ruuan huomiointiin. Testasimme tietoista syömistä rusinoilla. Ensin tutkittiin rusinaa ihmetellen, kuin emme olisi koskaan ennen moista nähneet. Havainnoimme sen pintaa ja muotoa. Sitten käytimme hajuaistia ja sitten vasta sujautimme rusinan suuhun. Ennen pureskelua tuli kuitenkin ensin kielellä tunnustella sen pintaa. Pureskelun jälkeen kiinnitimme huomiota nielaisuus. Kaikki nämä tehtiin tietoisesti läsnäollen. Näinhän me teemme yleensä ravintolassa tai vaikkapa uutta hedelmää tai karamelliä maistellessa. Ohjaaja kehoitti meitä jatkossakin aloittamaan ruokailu vaikka muutaman suupalan verran samalla tavalla. Kokeilun arvoinen kokemus!

Mindfulness menetelmä piristi minua. Kertaakaan en kokenut sitä nukahtamista, jonka muutama muu koki. Hieman alkoi kyllä se kuorsaus ärsyttää, mutta niihin tunteisiinsa ei saanut jäädä kiinni vaan päästää irti. En ihan onnistunut, mutta jatkossa sitten. Kurssilta saimme mukaam-me CD:n jossa on kyseisiä rentoutusharjoituksia ja li-säksi ostin parit kirjat. Kirjat ovat se heikkouteni ja nämä sisälsivät paljon ihania harjoit-teita, joten sain itseltäni luvan ostaa ne.



Pistän nyt tähän loppuun vielä Ceeston nettisivun josta  jokainen voi ladata itselleen muutaman ilmaisen harjoitteen ja katsella lisätietoja heidän järjestämistään kursseista. 

www.ceesto.fi

Olkaatte hyvät!



              Läsnäolevin terveisin,
                                            Tanja

             

Tilannekatsaus pipoprojektiin

Vajaa kuukausi sitten tartuin pitkästä aikaa puikkoihin ja aloitin pipoprojektin. Alku sujui vauhdikkaasti, mutta innostus haihtui lumihankien tavalla. Ehdin jo aloittaa kavennukset ja pipo olisi loppurutistusta vailla, mutta tässä se lepää, hyllyä lämmittämässä.

Helmikuun alussa on riittänyt häiriötekijöitä, jotka vievät helposti tällaisen satunnaisneulojan huomion. Oman tuotoksen sijaan posti on tuonut tullessaan lehtiä, joissa on ihania ohjeita. Novita ja Suuri Käsityö olivat odotetusti täynnä kevättä hehkuvia ohjeita, mutta myös Kotiliesi hehkutti kansikuvassaan: "Keväiset langat inspiroivat", Niitä kuvia selaillessa kudin on vaipunut unholaan ja ajatukset ovat karanneet jo tulevan kevään värimaailmaan.

Valitsin jokaisesta lehdestä mielenkiintoisen ohjeen, jonka haluaisin itse toteuttaa, tai ainakin aloittaa. Lieneekö kiukkuisen kevätflunssan ansiota, että kevätteemasta huolimatta valitsin vaatteet/asusteet, jotka lämmittäisivät vielä takatalven yllättäessäkin.

Ylin kuva on Suuri Käsityö 2/2015 -lehden sivulta 70. Viitan valitsin ensisijaisesti siksi, että se on selkeä ja melko helppo, mutta suuri palmikko pitää mielenkiintoa yllä sekä neulojalla, että katsojallakin. Itselleni en viittaa neuloisi, mutta naapurin rouvalle se voisi olla juuri sopiva.

Vasemmanpuoleinen hihaton neuletunika on Novitan numerosta Kevät 2015. Tämä sopisi mainiosti toimistolle työpäivän piristykseksi. Taskut ovat ihana yksityiskohta. Malli taitaa olla kuitenkin hieman turhan myötäilevä tällaiselle lyhyelle pullukalle. Ohje on onneksi myös koolle XXL ja pituuden voi valita itselleen sopivaksi.

Kotilieden kolmannessa numerossa esitelty Kallas-keeppi on näin ystävänpäivän läheisyyteen sopivasti romanttisen vaalean sävyinen. Valokuva muistuttaa minua ensimmäisestä omasta kodistani, jossa silloin tällöin istuskelin leveällä ikkunalaudalla ihmettelemässä elämää ja unelmoimassa tulevasta. Keepissä käytetty mohairlanka tekee siitä ihanan utuisen näköisen.

Tämän illan vietän vielä lehtiä selaillen ja unelmoiden. Ehkä huomenna palaan omien puikkojen ääreen, koska kyllä tänä talvena vielä pipoakin tarvitaan.

Hankikantoa odotellessa,
Annika