Kierrätys kunniaan!

Meille on kertynyt paljon tusseja. Ne ovat olleet lasten kovassa käytössä, joten ihan paras terä on niistä jo kadonnut. Muistan kyllä omasta lapsuudestani kuinka tussien kärjet painuivat helposti tussin sisään kun niillä ihan vaan vähän yritti töpöttää pisteitä paperille. Juu ja kyllähän ne kuivuivatkin. Olen kuullut että nykypäivän tussien korkin voi vaikka unohtaa auki, eikä se siltikään kuivu. En taida uskoa tuota. No. Joka tapauksessa tilanteemme näiden tussien kanssa oli se että jokainenniistä oli enemmän tai vähemmän kuiva. Olin jo henkisesti valmistautunut niiden roskiin heittoon. Jokin kuitenkin herätti minut...

Muistin että minulta löytyy iso lautanen joka on tarkoitettu posliinimaalaukseen kellotauluksi. Kaivoin sen esiin. Olin sen jo vähän niinkuin unohtanut, koska edellisestä posliinimaalauksesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Lautasen löydyttyä, me ryhdyttiin järjestämään tytön kanssa kuivuneet tussit järjestykseen.

Yhteinen aika vierähti mukavasti kyniä lajitellessa. Seuraavaksi oli aika alkaa liimaamaan tussit järjestyksessä lautasen reunalle. Tähän kuumaliimapyssy oli mukava apu, koska liima jähmettyy lähes salaman nopeasti. 

Kun kaikki oli liimattu, oli aika sovittaa kellonkoneisto paikalleen. Löysin kätköistäni valkoiset viisarit, jotka sopivat tähän hienosti tuoden mukaan hieman rauhallisuutta. Viisarit olivat hieman ylipitkät, mutta ne ovat sen verran ohutta metalia jotta niiden lyhentäminen onnistui mattoveisen avulla. 

Ainoa ongelma on nyt minun ja tyttäreni välinen riita siitä kumman huoneen seinään kello asettuu. Nähtäväksi jää tai sitten täytyy ostaa lisää tusseja, jotka vaan jättää auki kuivumaan 😄 

Uusikäyttörikasta talven odotusta! 

                                        Terv. Tanja