perjantai 20. joulukuuta 2013

Piparia purkissa

Tähän aikaan vuodesta tarvitaan paljon pikkuviemisiä, ystäville, tuttaville, kerhontäteille, opettajille ja tanssitunninopettajille. Seija myrskyn takia tämä postaus on antanut odottaa itseään, mutta ehkä muutama henkilö kuitenkin odottaa pikkuviemistä tai joku jouluvieras piipahtaa yllättäen luonasi. Tässä helppo ja nopea vinkki sinulle joka haluat valmistaa viemisen itse. Tee muutama purkki vaikka kaappiin odottamaan.

Näitä tarvitset:
- lasipurkkeja, kuvassa olevat purkit ovat 0,9l. Näihin purkkeihin jäi hyvin sekoitusvaraa.
- välineet suklaalevyjen pilkkomiseen
- desilitranmitta, teelusikka, ruokalusikka

Purkeista tulee hyvin näyttäviä kun raaka-aineet laitetaan purkkeihin kerroksittain. Tässä ohjetta kuinka kokoat purkin. Ensimmäinen sokeri on siis purkin pohjimmainen ja niin edelleen.

Cookiet
0,6dl sokeria
0,6dl fariinisokeria
2dl jauhoja
1tl soodaa
1tl vaniljasokeria
hyppysellinen suolaa
1rkl kaakaojauhetta 
1-2dl suklaata/ karkkeja

Tuosta ohjeesta voit tehdä vaikka tuoteselosteen ilman määriä. Ja ehdottomasti kannattaa panostaa purkin ulkonäköön. Käytä herkullisen näköisiä kankaita, papereita, nauhoja ja mitä vaan ikinä keksit. Tee vaikka tagi, johon kirjoitat tuoteselosteen ja toiselle puolelle sitten ohjeen kuinka purkin sisällöstä saa keksejä.

Kortin toiselle puolelle kannattaa kirjoittaa selkeä ohje keksien valmistuksesta. Kirjoitan sen tähän alle sinulle tiedoksi.

Herkku Cookiet
- lisää 1 muna ja 60g pehmeää rasvaa
(jos sinulla on isot purkit, joihin jää tilaa, voit alkuun laittaa maininnan "sekoita kuiva-aineet purkkia ravistamalla") 
- paista 200 asteessa 10min
p.s paista ruokalusikallisen kokoisia nokareita kaksi pellillistä, kohoavat paljon.

                                        Mukavaa herkkujen valmistamisaikaa kaikille!
                                                                           Tanja

maanantai 2. joulukuuta 2013

Itsetehtyjä ja käytännöllisiä joululahja- ja sisustusvinkkejä

Olen viime kertoina postannut ah, niin ihanasta kodinhoitohuoneestani, tai ainakin siihen liittyvistä asioista. Ajattelin tällä kertaa jatkaa vielä samasta aiheesta, koska tosiasiassa kodinhoitohuoneessani on muutamia erittäin käytännöllisiä vinkkejä pukinkonttiin. Itse olen näihin sortunut lähinnä sisustusmielessä, mutta toki tarpeen niin vaatiessa ;)

Kodinhoitohuoneeni on todella pieni ja olen joutunut miettimään kaiken siten, että pyykinkäsittely hoituisi vaivattomasti. Tila sijaitsee vanhan talon ullakolla, vinon katon ja parrujen alla, vanhan meijerin vintillä. Yhteen parruun on kiinnitetty pyyhetanko, jotta siihen voi kätevästi ripustaa lasten ulkovaatteet kuivumaan tai vettävaluvat pyykit valuttamaan veden suoraan tiskialtaaseen. Henkareita on kahta kokoa. Isot ovat ihan tavallisia vanhoja puisia henkareita, mitkä saivat pintaansa osmo colorin valkoisen vahakerroksen. Lasten henkareita sahasin "olkapäistä" vähän lyhyemmäksi, jotta vaatteet istuvat henkariin paremmin. Henkareiden kaulaan ripustin pellavapitsistä ja pinkistä samettinauhasta solmitut rusetit ja kruunuksi ompelin pienen helmen. Ihan tavallisetkin kaupan henkarit voi somistaa ihanilla nauhoilla, mitä sisustuspuodit ovat pullollaan. Kun tilaa on vähän, joudun säilyttämään asioita esillä ja haluan, että tila, jossa vietän aikaani suhteellisen paljon, on silti myös kodikas. Niinpä vanha hopeanhohtoinen hihalauta sai päällensä uuden koltun; pellavapäällysteen ja samanlaisen pellavaisen rusetin. Pellava on erinomainen materiaali silityslautojen päällystämiseen. Sehän kestää sen silitysraudan kuumimmankin lämpötilan. Ja muuten talouspaperirullateline on taivuteltu vanhasta pesulahenkarista, samaan tapaan, kuin edellisessä postauksessa kertomani sukkapyykinkuivatusteline. Sillä erolla, että katkaistut päät on taivuteltu koukuksi ja silmukaksi, jotta rullan vaihtaminen käy helposti.

Tätä kuvaa koristaa aiemmin täälläkin näkynyt pinkiksi värjätty tiskirätti. Tiskirätin värjäysohjeet siis löytyvät aiemmasta postauksesta. Lapsiperheen arjessa äidin käsienhoito tuppaa unohtumaan ja kädet kärsivät kuivuudesta. Itse sorruin ostamaan ihanasta Pastella-sisustuskaupasta kuvan käsisaippuan- ja rasvapullot, päästäkseni eroon kuivista käsistä. Voin suositella lämpimästi, sillä tuotteet ovat ihanan tuoksuisia ja bonuksena rasva on ihanan hoitavaa ja nopeasti imeytyvää. Krokotiiliboksi on puolestaan hankittu jo muutamia vuosia sitten Loviisan aitasta, mutta uskoisin, että tämän ihanan sarjan peltilaatikoita on siellä yhä myynnissä. Pinkkivihreäboksi kätkee sisälleen sen hieman tylsemmän näköisen nenäliinapahvilaatikon.



 Kaikkea tarpeelista joudun siis säilyttämään esillä ja toki jossain kohtaa on ihan järjellistäkin säilyttää asioita kädenulottuvilla. Vaaleisiin ruukkuihin on kätkettu kosteusliinoja ja muuta kodinhoitohuoneen ja lastenhoitoon liittyvää tilpehööriä. Tiskipöytää koristaa vanhat taulun kehykset, joihin on ihan muistin virkistämiseksi (ei minun, mutta mieheni)  tulostettu pinterestin ihanasta maailmasta kuva pesumerkintäsymboleista. Kunhan vaan saa käsiinsä vanhat kuluneet kehykset, on pinterest rajaton aarrearkku sisustustaulujen tekoon.

Tässä kuvassa puolestaan roikkuu se ihana pinkki pikkusukkien kuivatustelineeni. Sehän sai alkunsa siitä pinkistä väristä. No se pinkki tuli tietysti tuosta vanhasta kirpputorilta kahdella eurolla ostetusta lampunvarjostimesta. Oven yläpuolella oleva taulu, peittää taakseen luukun, josta pääsee käsiksi ledien muutajaan. Taulu siis pakonsanelema juttu, mutta toki sävysävyyn parrujen ja muun pinkin kanssa. Muuten tuo kortti on sellaisesta ravintoloiden ilmaiskorttitelineestä. Kaapin päällä säilytetään pesuvateja. Nyrkkipyykkiä kun lapsiperheessä joutuu aika usein pesemään. Kysessä ei suinkaan ole muovivadit, vaan ihanat vanhat emalivadit, mitä kirpputoreilla tulee usein vastaan. Sopivathan ne vanhan talon tunnelmaan paremmin.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä, mankelikaapin reunassa roikkuu ihana euralaisen Minimaakarin muovipussinsäilytyspussi. Ihan mahtava kapistus. Pusseja ei tarvitse taitella, senkun vaan tunkee yläpäästä sisään ja repii alapäästä ulos. Se muuten roikkuu ovessa ikean vartavasten suunnitellulla koukulla. Koukku on pinnoitettu ohuella solumuovilla, jottei se naarmuta kaappien pintaa. Erittäin kätevä kapistus ihmiselle, joka ei koskaan osaa päättää koukun paikkaa, eikä uskalla niitä seinään porata, jos kumminkin se paikka ei miellytäkkään silmää =)

Näihin tunnelimiin ja vinkkeihin toivotan mukavia hetkiä  itsetehtyjen lahjojen puuhasteluun tai sisustuskauppojen kiertelyyn.
Joulunodotusta!
Salla