sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Esterin vanhat lakanat


Tästä lakanakasasta kaikki alkoi. Olen jo tovin miettinyt mitä voisin tehdä näistä äitini vanhoista lakanoista. Hänellä kun on tapana repiä vanhat pitsit irti lakanasta, kun itse lakana on kulunut puhki. Taannoin pitsipinkkaa läpikäydessäni törmäsin isoisäni äidin vanhaan lakanaan. Hänen nimensä oli Ester Aakula ja sen verran täynnä on hänen kapioarkkunsa ollut, että lakanoita on äidilleni asti riittänyt. Minä puolestaan olen perinyt sitten enää pelkät irti revityt pitsit. Jokatapauksessa törmättyäni tuohon Esterin vanhaan kirjailtuun pitsireunukseen tajusin vihdoin, mikä se tuote sitten lopulta on. Kaunis kirjailtu EA-monogrammi sai minut miettimään kaunista ensiapupussia ja ryhdyin tuumasta toimeen.

 Ensimmäistä protoa piti päästä heti ompelemaan, vaikka kuopus roikkui lahkeessa, mutta kun se oli pakko saada hetinytäkkiä valmiiksi. Aloitin siis yhdistämällä pitsireunuksen vanhaan, kylläkin vielä käyttökelpoiseen, lakanakankaaseen, josta syntyi pussiosa.

Piti myös miettiä tuotteen yksityiskohtia ja siinähän ne oli säilöttynä ihan silmieni alla, kun ikkunan vieressä tein väliprässäystä. Tietenkin ripustuslenkit ja nauhat leikkasin intianpuuvillanauhasta, kuten vanhanajan tyynyliinoissakin on tapana ja helmilankaa monogrammin kirjailuun, mutta valinnanvaikeus iski. Päädyin, ainakin omasta mielestäni, parhaisiin vaihtoehtoihin: viininpunainen, kunnioittaakseni vanhaa punaisella kirjonnan perinnettä, vaaleanpunainen kun se nyt on vaan niin ihanaa ja vaalean peessiin, mikä istuu sisustukseen kuin sisustukseen.




Seuraavaksi siis ompelin koneella pussin saumoihin ripustuslenkin ja rusettinauhat ja huolittelin vielä saumurilla. Ja kas kun ennenvanhaan lakanat pestiin lipeällä, mikä tiivistää ja kutistaa kankasta, on se tietysti nelinkerroin käännettynä liian paksu saumurinneuloille ja neulat katkeaa. Olishan se pitänyt tajuta.

 

 Toisaalta onni, että suurempaa vahinkoa ei sattunut, sillä vaihtaessani neulaa löysin saumurin sisältä poikani "jemmanimisenpaikan". Vanha palanut jouluvalojen lamppu oli kätketty saumurin sisään. Voi elämän kevät jos tuo lamppu olisi hajoittanut saumurin. Se olisi vaikeuttanut elämääni hippasen liikaa.




Nykyisin olen ottanut tavakseni huolitella tuon saumurin häntälangan siten, että työnnän sen muutaman sentin verran takaisin saumaan. Tuntuu, että katkaistut langanpäät jäävät muuten ikävästi töröttämään ja sellaisissa kohdissa missä vaaditaan tiettyä huolellisuutta, on tämä mielestäni hyvä tapa saada siistiä jälkeä.



 
Rusettinauhoille lisäsin vielä "vyönlenkit" sillä muuten nauha ei oikein näyttänyt nätiltä valmiissa pussissa. Näihin ensimmäisiin protoihin lenkit ompelin ihan erikseen, mutta järkevintähän se olisi ollut ommella jo pitsireunan ja pussiosan sauman väliin, niin olisin päässyt eroon yhdestä turhasta työvaiheesta tässä kohtaa. No seuraavassa pussissa sitten. . .




Vielä oli jäljellä tuo ihanainen monogrammin kirjonta. Kirjonta ei todellakaan ole vahvin lajini, mutta koska pussiin ei saanut kirjontakehystä oli se pakko tehdä ihan vapaalla kädellä. Jäljensin toki ohuen ohuet kirjaimet lakanalle, jotta saisin kutakuinkinn samanlaisen monogrammin kaikkiin pusseihin.
Ja siinä niitä nyt sitten on valmiina. Pussien pohjakoko on sama kaikissa, mutta korkeus vähän vaihtelee riippuen pitsireunuksen koosta. Toisissa tuo reunus oli niin korkea, että tein käänteen, jolloin pussinsuu jäi vähän matalammalle. Ensiapupussi on kiva lahja vaikka kesämökkiviemisenä ja senhän nyt voi sitten täyttää jos jonkin sortin ensiaputarvikkeilla, riippuen tietysti siitä millaista ensiapua tarvitaan. Ja jos tuntuu, että ompeluhommat ei innosta, niin näitähän saa tilaamalla, tiedättehän jo kyllä, kotikulmilla.com

 
Ihanaista kesäkuuta!
Salla

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kesän uusi Kaktusjäätelö

Minä olen Jenna ja vastaan lähi- ja luomuruoka puolesta. Sydäntäni lähellä on kaikenlainen lisäaineeton ja aito suomalainen ruoka. Tällä hetkellä erityisesti tyrni ja pellavansiemenet. Olen opiskellut puutarhuriksi ja sen jälkeen agrologiksi maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmasta suuntautumisenani yritystalous ja markkinointi. Kaikella liikenevällä ”vapaa-ajalla” olen mukana puutarhamme toiminnassa ja lähiruokamyynnissä, joihin yhdistyykin pari suurinta intohimoani,  kasvibiologia ja terveellisen ja puhtaan ruuan vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Näistä aiheista, erityisesti  teollisen ruuan ja lisäaineiden vaaroista, jaksan paasata kai vähän liikaakin. Ajattelinkin jakaa teille tietoutta näistä edeellä mainituista asioista. Kauniit kuvat ovat suomalaista lähi- ja luomuruokaa parhaimmillaan.
Tätä et ehkä tiennyt elintarviketeollisuudesta
Kaupoissa myytävistä, syötäviksi tarkoitetuissa tuotteissa, useinpia ei voida kutsua lainkaan ruuaksi vaan parempi nimike niille olisi "elintarvikkeen kaltainen korvikevalmiste" Tuotteet sisältävät paljon lisäaineita joilla luodaan vaan tiettyjä makuja.

Lisäaineet

EU:ssa sallittuja lisäaineita on yli 350. Jos muita et muista, niin ainakin E621:tä, Natriumglutamaattinakin tunnettu, kannattaa opetella välttämään, koska ruoka jonka aiot ostaa sisältää köyhtyneitä raaka-aineita teollisenkäsittelyn vuoksi. E621 käytetään maunvahvistajana jotta ruokaan saataisiin edes jotain makuja. E621 stimuloi kielen makunystyröitä ja sinä saat makuaistimuksen umami- mausta. On myös esitetty että tämä maukkaammaksi tekevä lisäaine kasvattaa ruuan kulutusta ja sitä myöden ylipaino riskiä.

Muutamia esimerkkejä

Savustettu voileipäkinkku: savunmaku tulee nestemäisestä aromista eli tuotetta ei ole välttämättä ikinä edes savustettu, vaikka pakkauksessa näin mainitaan.

Kaupan valmiit lihapullat: Oletkos tutkinut mitä ne sisältää? Pääasiassa mm.siipikarjan lihaa, naudan sydäntä ja jänteitä. Lihapitoisuus on hyvin pieni n.27% 

Guacamole(=avokado) dippi sisältää 2% avokadoa, loppu muodostuu tärkkelyksestä,soijasta, kookosoljystä ja väriäaineista . Voiko sitä kutsua enää avokado dipiksi?


Miksi leipiin lisätään entsyymejä? Siksi että niiden säilyvyyttä pidennetään 3vrk:sta 21 vuorokauteen. 

Bake-off-Leipomot: Ihanan vastapaistetun leivän tuoksu huumaa asiakkaan ja luo mielikuvan kaupan omasta leipomosta..Ja pyh! Leipa vain paistetaan kaupassa ja sitä enne taikina on saattanut olla 365 päivää vakuumipakattuna. Tuorettako?

Eräät valmiit korvapuustit sisältävät jopa 31 eri ainetta, kuinka monta ainetta sinä käytät kun teet korvapuusteja?

Kissan- ja koiranruuat sisältävät paljon vähemmän lisäaineita kuin ihmisten ruuat. Joissakin niissä ei ole lainkaan lisäaineita.

Pistaasijäätelö saa pistaasin maun aromeista ja vihreän värin pinaatista. Jäätelö voi pahimmillaan sisältää 10 lisäainetta. Entäs tuo otsikon Kaktusjäätelö? Juu-u ei tarvitse kaktusta pelätä, sitä siinä ei ole vaan maku on tehty milläkäs muulla kuin, lisäaineella!

Mökille unohtunut kääretorttu saattaa olla ihan ehta ja syötävän näköinen vielä seuraavana keväänäkin. Katsohan tuoteselostetta, josko sieltä vastaus selviäisi...

Amarantti (punainen väriaine E128) on vuodesta 2007 laitettu kiellettyjen listalle myös meillä täällä euroopassa. Yhdysvallat olivat senkin kieltäneet ennen meitä. E128 muuttuu elimistössä aniliiniksi joka katsotaan karsinogeeniksi. Karsinogeenithan altistaa syöpään. Amaranttia käytettiin muutamia vuosia sitten tietyissä värikkäissä karkkirakeissa, nykyään se on poistettu niistä. (EU komission asetus 884/2007)

Huh huh! Pääsinpäs taas irti :) Mutta todellakin tahdon korostaa puhtaan suomalaisen ruuan arvoa. Mitä puhtaammista ruoka-aineista ruokasi valmistat, niin sitä puhtaampaa ruokaa syöt.



Terveisin, Jenna







keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Hymyä ja energiaa lautaselle!


Kevättä!


Tässä hieman minusta...olen joukon ainut kaupungin keskustalainen ja tapahtumat sen mukaiset, joten tulossa ei ole huonekalujen entisöintiä tai uimaaltaan istutusta takapihalle ;). Jos tilaa olisi blogiin tulvisi kirjoituksiani sillä puuhailisin usein ja varmaankin jotain suurempaa.

Nimeni on Sari ja ihailen edelleen niin Aurajoen iltavaloja, kuutamoa ikkunoistamme talvi-illoin kuin vanhoja rakennuksiakin (ne jotka ovat jäljellä...) Turun keskustan tuntumassa, ylhäällä valoisassa pienessä kodissamme. Haaveilen silti muutosta pois luonnon läheisyyteen ja kasvihuoneen pystytyksesta takapihalle mutta en ole aivan varma viihtyisinkö?
Minulla on pieni tyttö nimeltään Lumi joka tietenkin on silmäteräni ja maailman ihanin ja hauskin tyttö. 

Työtäni teen tällähetkellä Mannerheimin Lastensuojeluliitossa viestinnän tehtävissä kauniissa vanhassa synnytyssairaalassa mukavien ihmisten ympäröimänä. Teen lyhyttä päivää joka mahdollistaa neidin lyhyet päivät päiväkodissa. Omat nahkakengät jäävät kyllä ostamatta mutta aika pienen lapsen kanssa on niin arvokasta ja sitä ei takaisin saa...

Kotikulmilla puotiimme olen tehnyt villasta, puuhelmistä ja organzasta koruja joita on helppo toteuttaa hiljaisesti ja pienimuotoisesti näiden neliöiden sisällä. Paljon muitakin ideoita muhii kunhan saisi vai aikaa ja aikaiseksi. Avomieheni on yrittäjä joka tuo haasteensa ainakin keväisin tähän oman ajan ilmaantumiseen mutta antaa myös ajoittain joustoa aikatauluihin, mikä on hienoa.



Mietin pitkään aihetta ensimmäiseen postaukseeni ja ilmaantui niin mahtava ;) idea kuin miten saada pienen mielenkiinto heräämään keittiön pöytää kohtaan tai vähän varttuneemmankin. Aika pienellä vaivalla voi loihtia jotain värikästä, hauskaa ja terveellistä lautaselle joka herättää syöntihaluja. Hieman vaan mielikuvitusta leikkuulaudan ääreen.








 
Hymynaamapuuro
Eipä sen kummepaa kuin tavallista puuroa (tässä Nallen 4-viljan hiutaleista) ja hilloviirut suuksi. Itse käytän vielä Piltti hilloja niiden sokerittomuuden vuoksi. Välillä mummin makeat vadelma- ja omenahillot toki käytössä. Tässä käytin tyrnimarjoja silminä ja kun aamulla huudat ”tervetuloa hymypuurolle” on uteliaisuus herätetty ja näyttää se hieman sutjakkaammiin suuhun valuvan.










Marjatarhan vartija
Ihanat suomalaiset marjat kulhoon ja ”pamiksilla” smoothieksi. Tässä käytin mustikoita, karpaloita (mummon poimimia), banaani, hieman auringonkukan siemeniä, intiaanisokeria (terveellistä ruskeaa ,jossa hivenaineita ja kivennäisiä vielä tallella) sekä hieman luonnon maustamatonta jogurttia. Tämä on meidän tytön herkkua ja antaa kyllä itsellekkin puhtia päivään. Kumpa tulisi tehtyä vaan useammin!
Niin ja tietenkin ”vartija ”jonka veistelin porkkanasta ja sain kuin sainkin rosepippurit pysymään pienissä kaiverruskoloissa silminä.









Hedelmävene
Puolita avokado ja kaiverra hedelmäliha pois. Sisään hedelmäsalaattia ja tietenkin purje jotta vene pääsee eteenpäin.
Coctailtikku persikkalippuun ja lautaselle. Avokadon tilalle käy vaikka appelsiinin tai hunajamelonin puolikas. Ja kyllä maistuu paremmalta kuin pelkästä kulhosta;).






Luovuus, hauskat ideat ja tervelliset ainekset lautaselle ja kohti energistä kesää!

Terveisin Sari














sunnuntai 5. toukokuuta 2013

PIRTEÄT KESÄPITSIVERHOT

Pitsiliinat ovat yksi intohimoistani. Niitä löytyy kirpputoreilta paljon, iloisissa väreissä. Olen niitä ostellut aina kun vastaan sattuu ja nyt päätin, että jotain sille kasalle on tehtävä :) Kuten kuvasta huomaat on kattaus värien ja mallien välillä monipuolinen. Kirkkailla väreillä on ennen piristetty kukka-pöydän pintaa, nykyään kun suositaan pääsääntöisesti vaaleita ja hyvin seesteisiä värejä liinoissa. 
Asettele pitsiliinat pöydälle haluamaasi järjestykseen. Itse ompelin liinat käsin kiinni toisiinsa pienin pistoin.  Jos haluat verhosta jämäkämmän, voit tärkätä liinat sokerivedellä. Alla ohje.

Sokerivesitärkkäys

2,5 dl kuumaa vettä
1 dl sokeria
Annetaan sokerin liueta kuumaan veteen. Upota liinat sokeriveteen. Voit sekoitella vettä välillä ja noin viidessä minuutissa sokerivesi imeytyy liinoihin.  Puristele kevyesti kuivemmaksi ja pingoitetaan kuivumaan haluttuun muotoon.


Kun liinoja oli tarpeeksi yhdessä rykelmässä, alkaa verhosi muodostumaan. Erikokoisten liinojen kanssa on kiva leikitellä. Pienten liinojen avulla saat isot liinat yhdistettyä toisiinsa ja verhoihin tulee lisää ilmettä. Verhot ovat yhden illan projekti, mutta nälkä kasvaa syödessä ja luulempa että kaikki ikkunat työhuoneessani saavat tämänkaltaiset ihanat pitsiverhot. 




Tanja