Tästä lakanakasasta kaikki alkoi. Olen jo tovin miettinyt mitä voisin tehdä näistä äitini vanhoista lakanoista. Hänellä kun on tapana repiä vanhat pitsit irti lakanasta, kun itse lakana on kulunut puhki. Taannoin pitsipinkkaa läpikäydessäni törmäsin isoisäni äidin vanhaan lakanaan. Hänen nimensä oli Ester Aakula ja sen verran täynnä on hänen kapioarkkunsa ollut, että lakanoita on äidilleni asti riittänyt. Minä puolestaan olen perinyt sitten enää pelkät irti revityt pitsit. Jokatapauksessa törmättyäni tuohon Esterin vanhaan kirjailtuun pitsireunukseen tajusin vihdoin, mikä se tuote sitten lopulta on. Kaunis kirjailtu EA-monogrammi sai minut miettimään kaunista ensiapupussia ja ryhdyin tuumasta toimeen.
Piti myös miettiä tuotteen yksityiskohtia ja siinähän ne oli säilöttynä ihan silmieni alla, kun ikkunan vieressä tein väliprässäystä. Tietenkin ripustuslenkit ja nauhat leikkasin intianpuuvillanauhasta, kuten vanhanajan tyynyliinoissakin on tapana ja helmilankaa monogrammin kirjailuun, mutta valinnanvaikeus iski. Päädyin, ainakin omasta mielestäni, parhaisiin vaihtoehtoihin: viininpunainen, kunnioittaakseni vanhaa punaisella kirjonnan perinnettä, vaaleanpunainen kun se nyt on vaan niin ihanaa ja vaalean peessiin, mikä istuu sisustukseen kuin sisustukseen. Seuraavaksi siis ompelin koneella pussin saumoihin ripustuslenkin ja rusettinauhat ja huolittelin vielä saumurilla. Ja kas kun ennenvanhaan lakanat pestiin lipeällä, mikä tiivistää ja kutistaa kankasta, on se tietysti nelinkerroin käännettynä liian paksu saumurinneuloille ja neulat katkeaa. Olishan se pitänyt tajuta.
Toisaalta onni, että suurempaa vahinkoa ei sattunut, sillä vaihtaessani neulaa löysin saumurin sisältä poikani "jemmanimisenpaikan". Vanha palanut jouluvalojen lamppu oli kätketty saumurin sisään. Voi elämän kevät jos tuo lamppu olisi hajoittanut saumurin. Se olisi vaikeuttanut elämääni hippasen liikaa.
Nykyisin olen ottanut tavakseni huolitella tuon saumurin häntälangan siten, että työnnän sen muutaman sentin verran takaisin saumaan. Tuntuu, että katkaistut langanpäät jäävät muuten ikävästi töröttämään ja sellaisissa kohdissa missä vaaditaan tiettyä huolellisuutta, on tämä mielestäni hyvä tapa saada siistiä jälkeä.
Rusettinauhoille lisäsin vielä "vyönlenkit" sillä muuten nauha ei oikein näyttänyt nätiltä valmiissa pussissa. Näihin ensimmäisiin protoihin lenkit ompelin ihan erikseen, mutta järkevintähän se olisi ollut ommella jo pitsireunan ja pussiosan sauman väliin, niin olisin päässyt eroon yhdestä turhasta työvaiheesta tässä kohtaa. No seuraavassa pussissa sitten. . .
Vielä oli jäljellä tuo ihanainen monogrammin kirjonta. Kirjonta ei todellakaan ole vahvin lajini, mutta koska pussiin ei saanut kirjontakehystä oli se pakko tehdä ihan vapaalla kädellä. Jäljensin toki ohuen ohuet kirjaimet lakanalle, jotta saisin kutakuinkinn samanlaisen monogrammin kaikkiin pusseihin.
Ja siinä niitä nyt sitten on valmiina. Pussien pohjakoko on sama kaikissa, mutta korkeus vähän vaihtelee riippuen pitsireunuksen koosta. Toisissa tuo reunus oli niin korkea, että tein käänteen, jolloin pussinsuu jäi vähän matalammalle. Ensiapupussi on kiva lahja vaikka kesämökkiviemisenä ja senhän nyt voi sitten täyttää jos jonkin sortin ensiaputarvikkeilla, riippuen tietysti siitä millaista ensiapua tarvitaan. Ja jos tuntuu, että ompeluhommat ei innosta, niin näitähän saa tilaamalla, tiedättehän jo kyllä, kotikulmilla.com
Ihanaista kesäkuuta!
Salla
