Joulupukki toi tullessaan nämä ihanat villatumput, jotka selvästi kaipasivat kaverikseen jotakin. Lankavarastosta löysin useamman kerän samansävyistä Novitan Seitsemän veljestä -lankaa, joten yhden kerän hukkaaminen tuntui hyvältä ajatukselta. Vyötteessä neuletiheydeksi ilmoitettiin 18/21=10 cm sileää neuletta. Oma myssykokoni on pysynyt onneksi vakiona YO-lakin hankinnan jälkeen, joten turhalta mittausvaiheelta vältyttiin. Samoin skippasin suunnitteluvaiheen, ajatuksena oli vain kokeille miltä helmineule näyttäisi luonnonvalkoisessa neuleessa. Nopean laskutoimituksen jälkeen loin 118 silmikkaa koon 4 bambupuikoille.
Toisella joustinneulekierroksella hoksasin, ettei 118 olekaan neljällä jaollinen, joustinosa ei mene tasan vaan kerroksen vaihtuessa on neljä oikeaa silmukkaa peräkkäin. Päätin, että pipoon tulee tehosteraita, neljä oikeaa silmukkaa, joka jatkuu koko pipon matkan. Parasta ilman ohjetta neulomisessa on se, ettei matkan varrella tule virheitä vaan ainoastaan uusia ideoita. Neljännellä kierroksella optimismi valtasi ajatukset, ehkä tämä on jo tänään valmis. Onneksi viidennellä kierroksella tapahtui nopea palautus arkeen, lapset piti nukuttaa, pyykit pestä ja ja ja... Toki aina voi neuloa vielä yhden puikon, ja vielä yhden... Neulominen vei ihan omaan maailmaansa ja aikaa vierähti tunnin verran. Mies laittoi lapset nukkumaan. Vaikka kiireinen arki onkin läsnä jokaisessa päivässä, puikkojen kanssa pääsin sitä mukavasti kasrkuun. Nyt on taas ajatukset kirkkaana, pää järjestyksessä ja ehkä jonain päivänä valmis pipo sitä päätä lämmittämässä.
Annika
P.S. Täältä voi käydä kurkkaamassa miten neulominen vaikuttaa mieleen:
http://yle.fi/uutiset/neulo_sukka_voi_paremmin/6687739
http://www.novita.fi/index.php?cms_cid=94447
