Tumpelon TSI-kynttilänjalka (alle kahdessa minuutissa)

Meillä ei polteta kynttilöitä. Kun talouteen kuuluu kaksi kekseliästä, alle kouluikäistä nuorta herraa ja kaksi pitkäkarvaista koiraa, kynttilät luovat tunnelman sijasta riskejä. Sähkökatkon sattuessa olemme selvinneet tuikuilla. Tästä johtuen olemme kynttilänjalaton talous.


Tänään, osuvasti Lucian päivänä, esikoinen voitti joulumyyjäisten arpajaisissa jouluisia Havin antiikkikynttilöitä ja kotona niitä oli päästävä testaamaan.Vikkelällä kuusivuotiaalla oli hetkessä palava kynttilä kädessään. Kynttilänjalkaa meiltä ei löytynyt, joten sellainen oli tehtävä. Kaapeista kaivettiin

-häiden pöytäkoristeista jäänyt minimaljakko (=Ikean olutlasi)

-vihreitä linssejä

-vettä (myös paloturvallisuussyistä)


Lopputuloksena saatiin turvallinen pöytäkynttilä alle kahdessa minuutissa. Veteen upotetut linssit alkoivat jo hetken kuluttua muodostamaan versoja, joten mielenkiinnolla jäämme seuraamaan millaisen pöytäkynttiläinstallaation saamme muutamassa päivässä iloksemme.

Mukavaa joulunodotusta ja valonpilkahduksia pimeään!

Joulumyyjäiset jihuu!

Ollaan taas järjestämässä joulumyyjäisiä vanhalla Kreivilän koululla Paattisilla, joka on sitä pohjoisinta Turun päätä. Muutama myyntipaikkakin on vielä vapaana, jos innostut keräämään aikaansaannoksesi mukaasi. Koululle pääsee kauppatorilta busseilla 21 ja 23 ja parkkitilaa hlöautoillekin löytyy. 

Tervetuloa kaikki ja tuo mukana ystäväsikin! 

Kierrätys kunniaan!

Meille on kertynyt paljon tusseja. Ne ovat olleet lasten kovassa käytössä, joten ihan paras terä on niistä jo kadonnut. Muistan kyllä omasta lapsuudestani kuinka tussien kärjet painuivat helposti tussin sisään kun niillä ihan vaan vähän yritti töpöttää pisteitä paperille. Juu ja kyllähän ne kuivuivatkin. Olen kuullut että nykypäivän tussien korkin voi vaikka unohtaa auki, eikä se siltikään kuivu. En taida uskoa tuota. No. Joka tapauksessa tilanteemme näiden tussien kanssa oli se että jokainenniistä oli enemmän tai vähemmän kuiva. Olin jo henkisesti valmistautunut niiden roskiin heittoon. Jokin kuitenkin herätti minut...

Muistin että minulta löytyy iso lautanen joka on tarkoitettu posliinimaalaukseen kellotauluksi. Kaivoin sen esiin. Olin sen jo vähän niinkuin unohtanut, koska edellisestä posliinimaalauksesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Lautasen löydyttyä, me ryhdyttiin järjestämään tytön kanssa kuivuneet tussit järjestykseen.

Yhteinen aika vierähti mukavasti kyniä lajitellessa. Seuraavaksi oli aika alkaa liimaamaan tussit järjestyksessä lautasen reunalle. Tähän kuumaliimapyssy oli mukava apu, koska liima jähmettyy lähes salaman nopeasti. 

Kun kaikki oli liimattu, oli aika sovittaa kellonkoneisto paikalleen. Löysin kätköistäni valkoiset viisarit, jotka sopivat tähän hienosti tuoden mukaan hieman rauhallisuutta. Viisarit olivat hieman ylipitkät, mutta ne ovat sen verran ohutta metalia jotta niiden lyhentäminen onnistui mattoveisen avulla. 

Ainoa ongelma on nyt minun ja tyttäreni välinen riita siitä kumman huoneen seinään kello asettuu. Nähtäväksi jää tai sitten täytyy ostaa lisää tusseja, jotka vaan jättää auki kuivumaan 😄 

Uusikäyttörikasta talven odotusta! 

                                        Terv. Tanja

Ikuisen aloittajan syndrooma

Se tunne herää aina samaan aikaan vuodesta, iltahämärän aikaistuessa. Viimeistään ensimmäisenä pakkasaamuna se on ajatuksissa ja iltaisin sohvalla istuskellessa alkaa sitä kaivata.

Neulominen tai ainakin sen aloittaminen.

Tänäkin syksynä olen jo kaivanut sukkapuikot piilostaan odottelemaan sitä hetkeä, kun on pakko aloittaa. Mutta siihen se sitten usein sitten jääkin, aloittamiseen. Kuulun niihin ihmisiin, joiden käsityöharrastus käsittää vähintään kaksi käsityölehden kestotilausta ja lukemattoman määrän ideoita, unelmia ja suunnitelmia, mutta ei muuta.

Olen hyvä aloittaja, kehno jatkaja ja surkea päättäjä, keskeneräisiä projekteja on vuosien varrella kertynyt kymmeniä. Arkiset käsityöt; housujen lyhentämiset, revenneiden saumojen parsimiset ja lahjasukat saan kyllä tehtyä. Mutta ne unelmien käsityöt, itsevalitut ihanuudet jäävät aina kesken. Kahden lapsen äidillä on toki monta hyvää syytä keskeneräisyyteen, pyykit on pestävä ja töihinkin on mukava mennä rypyttömällä paidalla. ”Kyllä minä muuten, mutta kun on nämä ruuhkavuodet.”

On tunnustettava, että syy keskeneräisiin projekteihin löytyy aivan muualta kuin elämäntilanteesta. Onneksi vanhempani aina välillä muistuttavat teiniajoistani, silloin jo nurkat täyttyivät puolikkaista villapaidanhihoista ja irti leikatuista kaava-arkeista. Haaveissani olen ahkera käsityöläinen, jonka aikaansaannokset ovat täydellisiä, virheettömiä ja valloittavia. Halutessani voisin tehdä kaikki ne käsityöt, joita näkee lehdissä tai markkinoilla myyntikojuissa.

Ehkä aloittamisen jälkeen iskeekin pelko siitä, ettei lopputulos vastaa kuvitelmia tai ensimmäisen virheen jälkeen on parempi jättää työ kesken, ettei totuus valkene itselle tai muille. Pettymyshän se olisi, jos olisikin vain keskinkertainen käsityöläinen. Tekemisen sijaan voi uppoutua selaamaan lehdistä kaikkia niitä luomuksia, jotka kyllä voisi ja osaisi tehdä, mutta kun…

Onneksi käsityöihmisenä olemiseen ei ole sääntöjä, meitä on monenlaisia ja hyvä niin. Osa tekee ja toteuttaa, osa unelmoi ja suunnittelee ja osa tekee molempia. Vähän samanlainen on lankalaatikkoni, osa keristä on siististi koossa, osa on sotkussa ainaisen purkamisen ja neulomisen jäljiltä. Silti, jokainen kerä on ihana ja tärkeä, ja omalla paikallaan. 

Kesän muistot

Syksy on saapunut luoksemme. Kesän muistot näkyvät vielä pihamaalla. Kesän viimeiset kukat, juhlituista juhlista jääneet rekvisiitat ja kesäkalusteet. Tämä ihana vanhaliina on on palvellut jo monta vuosikymmentä, mutta nyt sen resuisuus on mennyt hieman yli. Ajattelin antaa hälle kuitenkin jatkoaikaa. 

Näitä tarvitset:

- jo aikansa elänyt pöytäliina

- pikkuisia pitsiliinoja. Kirppareilta löytyy näitä, joka kerta. Jos löytämiesi värit eivät sinua miellyttä, ne on helppo värjätä. 

- kaksipuolista liimaharsoa. Tämä ei ole pakollista mutta helpottaa liinojen paikallaan pysymistä, kun ompelet

- nuppineuloja

- silitysrauta. Itse en silitä vaatteita, lakanoita enkä oikeastaan muutakaan. Mutta käsitöitä tehdessäni teen poikkeuksen. 

- ompelukone tai käsinompeluvehkeet eli neula ja sopivan väristä lankaa. 

Minulle on jostain verhopaketeista jäänyt tällaista liimanauhaa, joka sopii vallan mainiosti tähhommaan.  Laitoin nauhaa vain osaan pitsiliinaa. Yritin katsella sillä silmällä ettei kovasti nauha näkyisi pitsiliinaa läpi. Pitsiliinaa päälle voi pistää vaikka leivinpaperin silityksellä ajaksi, jottei mahdollinen liima tartu silitysrautaasi. 

Kun olin silittänyt liinat isoon liinaan kiinni, kiinnitin vielä muutaman nuppineulan ennen ompelua. Tämähän ei ole välttämätöntä, joten voit ommella myös ilman nuppeja. 

Ompelin liinat suoralla ompeleella hieman keskemmältä liinaa. Halusin jättää pitsiliinan reunat hieman aaltoilemaan ja näin lisäämään elävyyttä. Tässä voi kyllä käydä niin, että pesusta tullessaan pitsiliinojen ihanat aaltoilevat reunat sojottaa minne sattuu, mutta ehkäpä silloin on vaan hyvä tarttua siihen silitysrautaan ja silittää ne aisoihin. 

Reikiä tässä liinassa oli melko monta, mutta mielestäni tästä tuli ihan kaunis. Nyt vaan viel pitäisi tarttua siihen silitysrautaan, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen!

Silittelemisiin, Tanja

Oven takana odottaa syksy...

Niin se vaan on, että aamut alkaa olla kirpakoita ja sormia paleltaa. Tänään teille on luvassa yksinkertainen kynsikäsohje, jottei aamuisin tarvitse palella.

 Nämä kynsikkäät on neulottu puuvillalangasta, mutta hyvin voi käyttää myös villalankaa. Tytön vaaleanpunaisiin on luotu 12silmukkaa numero kolmosen puikoille ja pojalle 10silmukkaa. Koko kynsikäs on neulottu 2x2-joustinneuletta. Kahdenkymmenen kerroksen jälkeen neuloin peukalonreiän päättelemällä viisi silmukkaa puikon alussa ja seuraavalla kerroksella loin pääteltyjen silmukoiden yläpuolelle viisi silmukkaa uudelleen. Näin peukun reikä oli kertaheitolla valmis. Peukalon jälkeen neuloin vielä kymmenen kerrosta ja päättelin kynsikkäät. 

Seuraava työvaihe on kaikkein mielekkäin. Koristelussa kun voi sitten itsekukin käyttää mielikuvitustaan. Tytön kysikkäisiin virkkasin kauniin sydämmen ja kiinnitin muutamilla pistoilla reunoistaan kämmenselän koristeeksi. Keskelle sydäntä, tuon aloitusketjurenkaan päälle, kiinnitin vielä kauniin hohtavan helmen.

Pojan kynsikkäisiin virkkasin pääkallon mustalla langalla. Ennen kämmenselkään kiinnittämistä kirjoin pääkallolle suun ja silmät.  Koristeiden virkkaamiseen on käytetty ketju-, piilo- ja kiinteääsilmukkaa sekä pylväitä. Ei siis tarvitse olla supervirkkaaja, jotta nämä saa aikaiseksi. Näitä silmukoita varioimalla, saa luotua hauskoja koristeita.

Mukavaa syksyä teille kaikille toivottelee Salla

Mökkijakkarat

Mahtavaa aurinkoista heinäkuun loppua kaikille!
Olen todellakin viettänyt ansaittua lomaa kaikenmaailman värkkäilyistä. Loma on tehnyt tehtävänsä ja vihdoin iski inspiraatio. Meidän mökillä on tänä kesänä vieraillut liuta lapsia ja yllättäen lastentuolit ovat loppuneet kesken. Viime kesän halkotalkoista oli jäänyt yli muutamia pollejä ja päätin vähän tuunata niitä, jotta kelpaavat pikkuprinsessoillekkin jakkaroiksi. 

Hion hiekkapaperilla jakkaran reunat ja hieman pintaa rikki. Maalarinteipillä muotoilin haluamani kuviot pöllien pintaan. Tein kuviot vähän suurinpiirteisesti, sillä pinta oli rouheaa sahauksen jäljiltä, eikä tarkoitus ollut saada aikaiseksi millin tarkkoja rajoja. 

Tämän jälkeen vaan suihkuttelemaan spraymaalia pintaan.

Tässä kohtaa oli pakko malttaa hetki ja antaa maalin kuivua. Tunnin jälkeen jakkarat olikin sitten jo käyttövalmiina, kunhan olin irroittanut maalarinteipit pinnasta. Helppoa vai mitä? Mukavia mökkipuuhia teille lukijat ja toivotaan, että aurinko hellii meitä koko elokuunkin.

Terveisin Salla

Nopeasti naruista koruiksi

Onko sinulle monesti käynyt niin että trikoopaita on menettänyt pituutta pesussa ja tuntuu niin lyhyeltä. Tai onko paitasi saanut ikävän rasvaläikän joka ei vaan lähde pesussa. Ei hätää! Leikkaa paidat suikaleiksi ja tee niistä kaulanauhoja itsellesi

Kerää kaikki trikoopaidat ja ryhdy leikkaamaan niitä suikaleiksi. Terävät sakset helpottavat leikkausurakkaa. 

Leikkaa suikaleet vaakasuoraan paidan helmasta. 1-2cm levyiset suikaleet ovat hyvän kokoisia. Pitkähihaisen paitojen hihoista voit tehdä käsikoruja. 

Venyttele suikaleita, jotta ne kääntyvät rullalle. Saumakohdat eivät käänny helposti rullalle ja jos ne pistävät silmään niin kannattaa tehdä niihin näyttävät solmut. Mitä et voi piilottaa, niin korosta! Punaisessa korussa on käytetty tätä tekniikkaa. Säästä yksi suikale, jolla sitten saat tehtyä punoksen joka sitoo kaikki suikaleet yhteen. 

Voin kertoa että tähän koukuttuu. Seuraavaksi ajattelin tehdä monivärisen ja jättipaksun korun! Näin kesällä näiden korujen teko on ihanaa vaikka juuri ulkona. Tarvitset vain paidan ja sakset. Helppoa!

Kesälomaterveisin, Tanja

Cakepopsit eli kakkutikkarit

                                      Herkuttelemisiin!

                                                                        Tanja

Huh hellettä ja huisin hauskaa kesätouhua!

Kesähelteillä lapsieni ehdotonta lempipuuhaa on saippuakuplien puhaltelu. Saippuanestettä menee litratolkulla ja olen kyllästynyt ostamaan niitä pikkuisia kuplapulloja, mitkä maksavat kolme euroa laakilta ja lisäävät tätä muoviroskan määrää. Olen anopilta perinyt huippuhyvän kupla-ainereseptin ja ajattelin jakaa sen teillekkin. Tarvitset siis seuraavat tarvikkeet:

3litran ämpärin
pienempiä astioita valmiille liuokselle
vispilän, ruokalusikkamitan, desimitan ja litramitan

-Mittaa lämmintä vettä 2,5litraa isoon ämpäriin.
-2rkl sokeria ja sekoita sulaksi.
-2dl saippuaa (Fairy varmasti parhainta)
-1rkl tapettiliisterijauhetta sekoitetaan hitaasti valuttaen ja vispilällä sekoittaen, jotta ei tule paakkuja.

Siinä sitä sitten on kolmisen litraa ehkä kahdeksi viikoksi kupla-ainetta =) Sanomattakin on selvää, että tuon liisterin vuoksi tämä ei ole myrkytöntä kupla-ainetta ja jokaisen tätä reseptiä käyttävän aikuisen omalla vastuulla on lastensa vahtiminen, jottei tuota ainetta mene suuhun. Resepti toimii hyvin ihan puhalteluunkin, mutta olen huomannut, että parhaiten jätti-isoja kuplia saa heiluttamalla hiljakseen kuplarinkulaa edestakaisin antamalla ilmavirtauksen muodostaa kuplia.

Viimeistellyn silauksen antaa tietysti vielä hieno omatekoinen Jättituplakuplatökötti-etiketti. Ihanaa kesää kaikille lapsenmielisille! Terveisin Salla

Leikkiä kuvien kanssa

Nykypäivänä jokaisella kulkee kamera mukana lähes minne meneekin. Teknologian mullistuksen myötä kamerat kännyköissä ovat hyvälaatuisia ja näppäriä käyttää. Kuvia tulee otettua helposti. Mutta mihin kuvat jää? Itsellänikin on tabletilla ja kännykässä varmasti tuhat kuvaa. Mitä teen niillä? entä jos hävitän puhelimeni tai hajotan tabletin? 

Pidän kyllä vanhanmallisista albumeista ja olen skräpännytkin kuviani sivuiksi. Niitä on kyllä ihana hypistellä. Nyt olen kuitenkin hieman innostunut digitaalisessa muodossa tapahtuvasta kuvien koristelusta. Mitään digiskräppäystä se ei ole, mutta ehkä jotain sen esiastetta. Olen ladannut puhelimeeni muutaman applikaation joiden avulla kuvista saa kollaaseja ja niitä pystyy jopa hieman korjailemaankin. Pientä hifistelyä on myös ilmassa kun voi vaihtaa värejä ja lisätä tekstejä. Alla on muutama kuva joihin olen käyttänyt Repix:ä ja Instacollagea. 

Kuvan käsittelyyn on käytetty Repix:ä. Hieman ovaali kehystä ja keskitystä. Väriä muokkasin musta-valkoiseksi. 

Kehyksenä pyöreät kulmat ja kuvan värimaailmaa vaihdoin yhteen lemppareistani 1974. Repix

Instacollagesta taasen löytyy enemmän mahdollisuuksia temppuiluun. Kehysmahdollisuuksia ja värejä niihin on paljon. Väritystä on tässä säädetty polaroid toiminnolla. Lisäksi hauska teksti.

Instacolllage 

Repix

Instacollage

Repix on suomalaisen tekijän. Instacollage ja Instacollage 2 ovat instagramin oheisohjelmia. Näistä kaikista löytyy ilmaisversiot ja muutamalla eurolla niitä voi vielä laajentaa.  Molemmat saatavilla IOS ja Android käyttöjärjestelmiin.

Nykyään kun nappaan kuvan ja haluan sen jakaa jollekin, tuunaan sitä näillä ohjelmilla jotenkin. Kuvan muoto tai rajaaminen ovat ainakin ne mitä aina teen. Rajaamalla kuvan olennaiseen, mitä olen halunnutkin kuvata on mielestäni tärkeää. Kuvan pyöristetyt kulmat tai muu muoto lisää vielä ryhtiä. Itse tykkään katsella kuvia ja hieman leikitellä niiden kanssa. 

En tiedä sinusta, mutta itse ainakin saatan näpätä samasta tilanteesta useamman kuvan. Muistan jo lapsuudesta kun luokkaretkelle lähdettiin filmikameran kanssa ja vanhemmat aina sanoivat, ettei sitten samaa kohdetta tulisi kuvata koko filmillistä. Nykyään kun 24 tai 36 kuvaa ei ole rajoitteena, niin kuvia voi napsia mielinmäärin. Tässä olisi syytä kuitenkin olla viisas ja vaikka sitten jälkikäteen muokata hyvät ja tuhota huonot otokset. Viisain olisi kuitenkin hän, joka tämän operaation jälkeen tallentaisi kuvat ulkoiselle kovalevylle. Tähän asti en ole vielä päässyt. 

Ja se digiskräppäys on oma juttunsa. Tämä ei ole vielä sitä vaan ehkä pieni sipaisu siihen suuntaan, mutta jos digiskräppäys sanana herätti kiinnostuksesi niin tässä alla muutama linkki, joista pääsee tutustumaan.

http://omuli.net/mita-on-digiskrappays/

http://nanannurkka.blogspot.fi/2013/03/opastusta-digiskrappayksen-maailmaan.html

http://kynajasakset.blogspot.fi/2011/01/digiskrappays-mieluisia.html

Mukavaa viikonloppua!

                                                 Tanja

Kiireisen kevään katumuotia

Moi

Kauhea kevätkiire! Siitä johtuen on postauksissakin ollut väliä. Kirjoittelemme näitä siis Tanjan kanssa yhdessä ja nyt minun postaukseni on roikkunut ja roikkunut. Mutta vihdoinkin löytyi muutama minuuttia ylimääräistä aikaa. Ja koska kiire näissä kevään viimeisissä hommissa on, täytyy diy-ohjeenkin olla mahdollisimman nopeasti toteutettavissa oleva. Tässä tulee siis ohjeet helppoon farkkuliiviin, minkä toteuttaa muutamassa minuutissa, kunhan kaavat on tehty valmiiksi. Ne puolestaan kopioisin toisesta itselläni käytössä olevasta, joten vältyin sen suuremmilta mittaamisilta ja kaavoituksilta.
Olen työssäni tehnyt viidesluokkalaisten kanssa hienoja ja mitä oivaltavampia farkkuliivejä käytetyistä farkuista. Viime viikolla meillä oli muotinäytös ja pitihän opettakin olla oma liivinsä. Tässä siis ohjeet miten toteutin omani. Liiviin tarvitset siis yhdet vanhat farkut, eikä haittaa, jos polvet on kuluneet puhki :)

 Etukappaleen leikkasin siten lahkeen sivusta, että sivusaumasta muodostui ikäänkuin muotolaskossauma kappaleen miehustaan. Ja vältyin edes koskemasta kuluneisiin polvikohtiin. Saumavaroihin jätin noin sentin verran ylimääräistä, vaikka saumoja tässä liivissä on vain kaksi.  Tässä kaavassani on niskalenkki, mutta päätin pidentää niskalenkkiin 20senttiä pituutta ja sain niskaan solmimisvaraa ruseteille tai solmulle.

 Sitten tarvitaan tietysti vielä takakappale. Leikkasin sen farkkujen takakappaleen vyötärökaitaleesta, ikäänkuin ylösalaisin. Näin sain mukaan yhden vyölenkin keskelle alas ja mikäli kappale on leveämpi kannattaa tietysti leikata useampikin vyölenkki mukaan. Yhdistin näiden kolmen kappaleen sivusaumat siten, että jätin saumavarat reilusti ulkopuolelle. Tikkasin kaksi tikkausta parin millin välein. Ensimmäinen tikkaus pysäyttää rispaantuvan reunan ja sisempi tikkaus pitää liivin kasassa. Siinähän ne ompeluhommat sitten olikin. Sitten vaan ratkojalla tai saksen kärjillä rispaamaan kauttaaltaan kaikki reunat hapsuille.

Irroitin vielä farkuista neljä muuta vyölenkkiä ja kiinnitin ensimmäiset kaksi hyvin lähelle sivusaumoja ja seuraavat kaksi puolestaa hyvin lähelle liivin keskietua. Tässä kiireessä ei mitään nappeja tai vetoketjuja ommella, vaan nuo vyölenkit ajavat myös kiinnityksen virkaa. Jos liiviä haluaa pitää kiinni, sen voi solmia huivilla tai kiinnittää vyöllä. Tässä kuvassa näkyy myös nuo ulospäin jätetyt saumavarat rispattuina. Rispaamisen jälkeen liivi kannattaa pestä, jotta rispaantuneista langanpäistä tulee vanhan ja kulahtaneen oloiset.

Tässä siis kiireisen kevätnaisen liivi vielä selkäpuolelta. Ihan näpsäkkä vai mitä ;)

Nyt vaan innolla farkkuliivejä ompelemaan. Ja hei, jos kaapista ei löydy yhtään paria vanhoja farkkuja, tule ensi viikon keskiviikkona 14.05.2014  klo 18 kreivilän vanhalle koululle Paattisille. Rompetori kerää vanhat lumppujen ja romppeiden myyjät ja voit tehdä hyviä löytöjä. Tervetuloa Kotikulmilla-iltatorille!

http://www.kotikulmilla.com/iltatorit/
https://www.facebook.com/events/442800835855863/?ref=22

Kevätterkuin Salla

Viuh ja vauh viuhtoi kaksi leidiä tunnin jos toisenkin

Siis mitäkö ja miksi? No kevään ensimmäinen iltatori on jo ovella. Myyjiä on toistakymmentä, joten pöytiä piti saada saliin useampi vieri viereen.

Itse katselin vielä työhuoneeni syövereistäni käsityökirpparille myytävää. Vuosien saatossa sitä vaan on kertynyt monenlaista. Olen aina ollut innostunut kokeilemaan kaikkea ja ainahan on pitänyt ostaa välineet jolla toteuttaa itseään. 

Monenlaista löytyi ja löytyihän sitä myös niitä keskenjääneitä käsitöitä. Keskenjääneillä käsitöillä on huomisella torilla erityinen rooli. Ne pääsevät kiertoon,  uuteen kotiin ja innokkaalle käsityöläiselle uudelleen työstettäväksi.

Oih kuinka odotakaan huomista, toivottavasti nähdään!

Tanja