Nykypäivänä jokaisella kulkee kamera mukana lähes minne meneekin. Teknologian mullistuksen myötä kamerat kännyköissä ovat hyvälaatuisia ja näppäriä käyttää. Kuvia tulee otettua helposti. Mutta mihin kuvat jää? Itsellänikin on tabletilla ja kännykässä varmasti tuhat kuvaa. Mitä teen niillä? entä jos hävitän puhelimeni tai hajotan tabletin?
Pidän kyllä vanhanmallisista albumeista ja olen skräpännytkin kuviani sivuiksi. Niitä on kyllä ihana hypistellä. Nyt olen kuitenkin hieman innostunut digitaalisessa muodossa tapahtuvasta kuvien koristelusta. Mitään digiskräppäystä se ei ole, mutta ehkä jotain sen esiastetta. Olen ladannut puhelimeeni muutaman applikaation joiden avulla kuvista saa kollaaseja ja niitä pystyy jopa hieman korjailemaankin. Pientä hifistelyä on myös ilmassa kun voi vaihtaa värejä ja lisätä tekstejä. Alla on muutama kuva joihin olen käyttänyt Repix:ä ja Instacollagea.
Kuvan käsittelyyn on käytetty Repix:ä. Hieman ovaali kehystä ja keskitystä. Väriä muokkasin musta-valkoiseksi.
Kehyksenä pyöreät kulmat ja kuvan värimaailmaa vaihdoin yhteen lemppareistani 1974. Repix
Instacollagesta taasen löytyy enemmän mahdollisuuksia temppuiluun. Kehysmahdollisuuksia ja värejä niihin on paljon. Väritystä on tässä säädetty polaroid toiminnolla. Lisäksi hauska teksti.
Instacollage
Repix on suomalaisen tekijän. Instacollage ja Instacollage 2 ovat instagramin oheisohjelmia. Näistä kaikista löytyy ilmaisversiot ja muutamalla eurolla niitä voi vielä laajentaa. Molemmat saatavilla IOS ja Android käyttöjärjestelmiin.
Nykyään kun nappaan kuvan ja haluan sen jakaa jollekin, tuunaan sitä näillä ohjelmilla jotenkin. Kuvan muoto tai rajaaminen ovat ainakin ne mitä aina teen. Rajaamalla kuvan olennaiseen, mitä olen halunnutkin kuvata on mielestäni tärkeää. Kuvan pyöristetyt kulmat tai muu muoto lisää vielä ryhtiä. Itse tykkään katsella kuvia ja hieman leikitellä niiden kanssa.
En tiedä sinusta, mutta itse ainakin saatan näpätä samasta tilanteesta useamman kuvan. Muistan jo lapsuudesta kun luokkaretkelle lähdettiin filmikameran kanssa ja vanhemmat aina sanoivat, ettei sitten samaa kohdetta tulisi kuvata koko filmillistä. Nykyään kun 24 tai 36 kuvaa ei ole rajoitteena, niin kuvia voi napsia mielinmäärin. Tässä olisi syytä kuitenkin olla viisas ja vaikka sitten jälkikäteen muokata hyvät ja tuhota huonot otokset. Viisain olisi kuitenkin hän, joka tämän operaation jälkeen tallentaisi kuvat ulkoiselle kovalevylle. Tähän asti en ole vielä päässyt.
Ja se digiskräppäys on oma juttunsa. Tämä ei ole vielä sitä vaan ehkä pieni sipaisu siihen suuntaan, mutta jos digiskräppäys sanana herätti kiinnostuksesi niin tässä alla muutama linkki, joista pääsee tutustumaan.
http://omuli.net/mita-on-digiskrappays/
http://nanannurkka.blogspot.fi/2013/03/opastusta-digiskrappayksen-maailmaan.html
http://kynajasakset.blogspot.fi/2011/01/digiskrappays-mieluisia.html
Mukavaa viikonloppua!
Tanja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti