Hellepäivän heiniä...

Tällä kertaa ajattelin kertoa projektista nimeltään hellepäivän heiniä. Tosin projekti kannattaa aloittaa ehkä sadepäivänä ja sitten suorittaa varsinainen toteutus hellepäivänä. Olen kevään  mittaan käynyt tyttäreni yllyttämänä muutamaan otteeseen kirjastossa noin kymmenen vuoden tauon jälkeen ja taannoin lainasin jonkin niistä ihastuttavista Tilda-ompelukirjoista, nimeä kylläkään en enää muista. Kirjassa oli ohjeet keppiporon valmistamiseen ja ajattelin kerrankin tekeväni jotain tuolle pojallekkin, kun useimiten tekeleet päätyvät tytön käyttöön. Porosta tuli aika mainio ja poika omi sen kyllä heti käyttöönsä. Pakkohan se sitten oli alkaa ideaoimaan ja lopulta keppiratsuja oli seitsämän kappaletta. Osa on jo päätynyt kummilapsille ja muille niille sydämensä menettäneille. Näissä kuvissa siis esiintyy enää meille jäljelle jääneet.

Tyttären suosikiksi on noussut "Prinsessa Tähkäpää"-heppa. Se sai nimensä siitä, että Tähkäpäällä on violetti mekko. Sillä on vihreä moppilangasta virkattu harja (virkkuureunan ompelin toki saumojen sisään) ja hennon vaaleanpunaiset silkkinauhasuitset. 80-luvun violetit kultareunaiset napitkin löysivät vihdoin paikkansa.

Jotta kuitenkaan hepat eivät loppuisi kesken sai "Tähkäpää" seurakseen yksi- ja kaksisarviset kisailijat. Kangasta näihin menee noin 25x25 sentin kokoinen palanen ja korvat saa leikattua reunasta. Kaikki ovat siis ommeltu ylijäämätilkuista, ihan tavallisesta puuvillakankaasta. Itse käytin korvien sisäosaan jotakin toista väriltään yhteensopivaa kangasta. Korviin tosin kannattaa silittää tukikangas, sillä meillä hepat on olleet sen verran kovalla käytöllä, että ohuemmista kangaista ommellut korvat jo vähän lerppuvat. Kepit satuin löytämään varastostamme ja niihin porattiin kärjestä noin 10sentin päähän kaksi ristikkäistä reikää, joiden läpi kiinnitin hevosen pään vähän tukevammalla langalla (esim. karhulangalla).

 Näille hepoille rakennettiin sitten yhtenä kesäpäivänä esterata. Esteradalla pitää olla tietenkin esteet. Ne tein samoista puukepeistä kuin hevosten varret ja vanhoista lelukaaren pehmoneliöistä. Este jäi melko matalaksi ja jos vaikka sattuisi kaatumaan, niin pehmoneliö oli kuitenkin "törmäyksen kestävä". Toki pitää olla myös vesieste ja sen virkaa toimittaa matala suorakaiteen muotoinen muovinen vanha karkkirasia, minkä yli pääsee aika helposti hyppäämään. Pujottelurata tehtiin vanhoista kartionmallisista muovisista lankarullista, ne kun kestävät sadettakin, jos sattuvat jäämään pihalle.

Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä, on hepat hoidettava kuntoon. Bilteman vaaleanpunainen ihan aikuisten oikee hevosenhoitovälinereppu on ollut tiivissä käytössä ja kahdeksan euron hankinta osui juuri naulan kantaan. Vielä kun niitä saisi poikienkin värisenä. Ja muuten ne kummipojalle ja muille luovutetut hepat, oli ommeltu farkkukankaasta sekä peessistä ja valkoisesta vakosametista, joten ne olivat kenties vähän miehisempiä ritarinratsuja. Jos se hellepäivä nyt sattuu tulemaan ihan yllätyksenä, niin käyhän tähän toki ihan kaupankin ratsut tai ne sellaiset vanhoista sukista tehdyt. Myös solumuovisesta uimaputkesta saa äkkiseltään tehtyä hepan, kun teippaa toisen pään kaksinkerroin, piirtään tussilla silmät ja korvat askartelee muovipussista solmimalla.  Hellepäivänä on myös hyvä kerätä heiniä talliin talven varalle ja onhan ne hevoset ruokittavakin.

Hellepäivän terkuin Salla